torstai 20. syyskuuta 2012

Nimittelyä



Suomen nimilaki ja -käytäntö ovat kiinnostava juttu. Usein puhe viriää väestörekisterin ulkopuolisista etunimistä, jotka hyväksytään tai hylätään maistraatissa tai nimilautakunnassa. Uusia nimiä hyväksytään yllättävän tiuhaan tahtiin ja  valtaosin kannatan nimikäytännön ja nimilautakunnan voimaa.

Nimilaissa on kuitenkin yksi erityinen kohta, josta harvoin puhutaan. Minulla on iso ongelma seuraavan asian kanssa:

Suomen nimilaki ilmaisee yhden tarkan ja näennäisen tulkinnoista vapaan säännön: miehennimeä ei voi antaa naiselle eikä naisennimeä miehelle. End of. Pykälää ei tarkenneta tai selitetä missään eikä tästä teemasta keskustella niissä yhteyksissä, joissa muutoin parjataan nimilakia.  Eikö ole kyseenalaista, miksi sukupuolen mukaan nimeäminen on absoluutti? Ennen kaikkea on kyseenalaista, miksi jokin nimi on miehen, jokin toinen naisen nimi. Haluaisin todella kuulla perusteita jaottelulle, jonka ylläpitoa ja jonka toteutumisen kontrollia kehdataan pitää lakisäädösten arvoisena. Kansainvälisessä ympäristössä vaikkapa Toni ja Sami ovat usein naisten nimiä, kun taas Suomessa laki erikseen kieltää antamasta näitä ja monia muita nimiä tytöksi rekisteröidylle lapselle.

Kukat ova tyttöjä, metsäneläimet poikia. Mitä tarkoittaa, että laki valvoo sukupuolikategorioihin liitettyjen mielikuvien toteutusta? Onko lainsäädännöllä syytä puuttua sukupuoliroolien säilyttämiseen ja pitää pakolla kiinni kaksijakoisuudesta? Miten voidaan tyydyttävästi perustella kategorioiden ehdottomuuden säilyttämistä lain voimin?

Jos nimilain tarkoitus on suojella nimenannon kohdetta selviltä haitoilta ja todennäköisiltä nimen aiheuttamilta vahingoilta, on sen tehtävä sukupuolta koskevan pykälän mukaan samalla säilyttää vallitseva käsitys normaalista, hyvästä mausta, siveydestä ja annetuista olemuksista. Nimilain pykälä ei tarjoa minkäänlaista selitystä itselleen, vaan esittää miehen ja naisen kategoriat suljettuina, annettuina ja absoluutteina. Se, että Suomen nimikäytännössä on olemassa muutamia nimiä, jotka saa antaa niin naisiksi kuin miehiksikin rekisteröidyille olioille, ei ole modernia, avarakatseista tai omintakeista. Päinvastoin, se alleviivaa sukupuolen määräävyyden sivuuttamisen marginaalisuutta. Se asentaa neonvaloja vilkkuvan banderollin sen surulisen kyseenalaistamattoman käytännön alle, joka määrää ei ainoastaan kulttuurisesti, vaan lainvoimaisesti, millaisin nimin on sopivaa ja haitatonta kutsua miestä tai naista. Miespuolisen henkilön nimeäminen Liljaksi olisi suomalaisen moraalin, siveyden ja arvokkuuden loppu. Olisi turvallisuudentunteen väkivaltaista riistoa vapauttaa nimikäytäntö sukupuoleen perustuvan nimeämisen pykälästä. Lilja ei ole vain yksilön nimi, vaan sen suuri perustehtävä on ilmaista ennen kaikkea yksilön sukupuoli ilman tulkinnanvaraa. Nimi kertoo paitsi ensisijaisesti sukupuolen, myös sen, millainen ilmaus sukupuolesta on kyseessä. Lilja on sellainen, ettei se voisi olla miehen nimi olematta loukkaus miehelle.

Sen sijaan, että lainsäädäntö pyrkii vahvistamaan keinotekoista jaottelua, sen tulisi auttaa vapauttamaan yksilöitä pakosta noudattaa sitä. En käsitä, minkä kansallisen, moraalisen, siveellisen tai kurinpidollisen voiton nimilain sukupuolipykälä meitä auttaa saavuttamaan.

Hämmästyttävää kyllä, jotkin asiat ovat paremmin in the USA.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

It's a boy!



Mennään viikolla 21 ja raskauteni alkaa näkyä. Olen pelännyt tätä aikaa. Se tarkoittaa koskettelua, utelua ja ennen kaikkea toistuvaa kysymystä: ”Joko tiedätte, kumpi se on?”.

Töissä minulta kysytään sikiön sukupuolta siksi, että minulle osattaisiin tarjota oikeanlaisia (oikean värisiä) vauvanvaatteita. Moni läheinen kysyy sitä päästäkseen maalaamaan kuvaa tulevasta vauvasta – sen persoonasta, huumorista ja temperamentista. Vielä kohdussa kasvavan sikiön sukupuolen nimeämisen koetaan auttavan vauvan tuloon valmistautumisessa: osataan vähän odottaa, millainen henkilö sieltä tulee ja miten sen kanssa sitten ollaan.  Ja tiedetään, mitä kannattaa ostaa, jos halutaan antaa lahjoja.

Olen melko varma, että penis ei surkastu pinkissä. Samoin uskallan väittää, että ultraäänikuvan perusteella nimetyn sukupuolen, joka siis perustuu yksioikoisesti siihen, mitä näemme tai emme näe sikiön jalkojen välissä, ei voi olettaa antavan muuta tietoa kuin juuri sen, minkä se antaa. Sen, että siellä näkyi heiluvan jotain tai sitten ei.

Valmistautuminen kovin vilkkaaseen tai vetäytyvään vauvaan, rohkeaan johtajatyyppiin tai easy living-rastafariin ei helpotu penisspekulaatiolla. Joskus se kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka lapsen lähimmät hoivaajat valmistautuvat kasvattamiseen. Pojan kanssa ollaan yhdellä, tytön kanssa toisella tavalla. Koska tytöt ovat erilaisia kuin pojat. Perusajatuksen kanssa ristiriitaiseen pelkoon siitä, että meidän lapsemme ei ehkä olekaan valmiiksi ihan niin tyttö kuin pitäisi, varmistetaan asia fyysistä ja sosiaalista ympäristöä muokkaamalla jo ennen lapsen syntymää. Kerrotaan tytölle itselleenkin, että se on tyttö, jotta osaa sitten toteuttaa potentiansa.

Sama infarkti, joka tuottaa ajatuksen ulkoisten sukuelinten määräämästä essentiasta, vaatii eniten ulkoista vahvistusta ja lapsen ohjaamista ”oikeaan luontoonsa”. Jokainen positiivinen reaktio vahvistaa tunnetta oikeasta syötteestä, jokainen säröääni vahvistaa oman toiminnan merkitystä: on se hyvä, että me kerromme teille, keitä te olette, kun ette aina sitä itse ymmärrä. Haluaisin uskoa, että arvostan ja siksi haluan tukea tiettyjä piirteitä ja toistuvia tekoja muita piirteitä enemmän ihmisessä yleensä, en sukupuolessa.

Sille, joka kysyi minulta ”joko-olette-olleet-tokassa-ultrassa-tai-siis-tiedättekö-sukupuolen?”, tiedoksi: voimme hyvin. Sikiöllä on neljä raajaa, suora selkäranka, se on kasvanut ja sen sydän lyö. Olemme molemmat terveitä, kiitos kysymästä.

Jalkojen välissä myös näkyi jotakin peniksenomaista. Reagoimme implikaatioon nopeasti, seuraavalla tavalla: tiedostimme ja hyväksyimme Suomen nimilautakunnan viranvoimaisuuden ja heittelemme nyt ilmaan enemmän Suomen nimilain pippelikkäille sallimia nimiä kuin aiemmin. Namedropping on osa keinojamme valmentautua siihen, että jotain, jonka haluamme mutta jota emme voi tunnistaa ja nimetä, on tulossa. Kohtaamattoman olion nimeäminen ei sentään tältä työryhmältä ihan mutkitta luonnistu.